Julisteiden metsästäjä etsii arkistojen kultajyviä

Miten sadat suomalaiset matkailujulisteet oikein löytyvät? Magnus Londen tietää vastauksen tuohon kysymykseen, sillä hän on tietokoneen avulla jäljittänyt julisteita ympäri maailman.

Journalisti Magnus Londenin intohimo suomalaisia matkailujulisteita kohtaan puhkesi kukkaan kuusi vuotta sitten.

– Kuten niin monet muutkin asiat elämässä, myös Come To Finland -projekti käynnistyi sattumalta. Helsingin ollessa kulttuuripääkaupunkina vuonna 2000 satuin näkemään aivan mielettömän upeita julisteita ja pyörittelin päässäni ideaa uusiopainosten teettämisestä. Mutta perehdyttyäni aiheeseen tarkemmin, päädyin siihen tulokseen, että vain korkealaatuinen kirja voisi tehdä oikeutta näille kulttuuriaarteille, Londen toteaa.

Suomalainen ylpeyden aihe

Mitä erikoista matkailujulisteissa sitten on? Julisteita on syytä tarkastella historiallisesta näkökulmasta, ymmärtää niiden taustat. Monien vuosien ajan suomalaiset matkailuyritykset, kaupungit ja lomakohteet luottivat julisteisiin markkinointikeinona. Aiheeseen paneutumisen into näkyy selvästi jokaisessa yksittäisessä julisteessa. Varhainen julistetaide on myös synnyttänyt muun muassa seuraavat käsitteet: ”Off The Beaten Track” sekä kirjan otsikkonakin oleva ”Come To Finland”.

Londen korostaa, että kyse on kirjaimellisesti suomalaisista kulttuuriaarteista, joista jokainen suomalainen voi olla todella ylpeä.

– Kun vertailin vanhoja suomalaisia matkailujulisteita ulkomaisiin julisteisiin, suomalaisten intohimo graafista suunnittelua kohtaan näkyi todella selvästi.

Kadonneiden julisteiden metsästys

Vuodet vierivät, ja julisteiden merkitys väheni. Kuten niin monet muutkin ”vanhanaikaiset” asiat, julisteet päätyivät arkistojen ja kellareiden kätköihin sekä yksityisten keräilijöiden kokoelmiin ja museoihin. Valitettavasti myös ”mappi Ö”, toisin sanoen roskakori, oli tehokkaassa käytössä. Kiinnostavaa on, että suomalaisia matkailujulisteita löytyi Suomen lisäksi runsaasti myös ulkomailta. Projektiryhmä löysi aineistoa kirjaan museoista, arkistoista ja keräilijöiltä ympäri maailman.

– Olimme niin hölmöjä, että luulimme useimpien julisteiden olevan kauniisti ja siististi arkistoituina esimerkiksi Valtion arkistoon, mutta niinhän asia ei suinkaan ollut. Osa julisteista toki löytyi sieltä, mutta todelliset kultajyvät löytyivät melko odottamattomista paikoista, Magnus Londen nauraa ja jatkaa:

– Esimerkiksi Washingtonin National Library of Congressista löysimme monia epätavallisia julisteita ja sanfransiscolaisella keräilijällä oli muutamia lisää. Norjan Trondheimistä löysimme todellisen Suomen ystävän, jonka kokoelma on todella vakuuttava.

Internetillä maailman ympäri

Londen toteaa lyhyesti, että tämän laajuinen projekti olisi ollut mahdoton ilman Internetiä.

– On houkutteleva ajatus, että saisi matkustaa maailmalla keräämässä aineistoa, mutta valitettavasti se on vain toiveunta. Sähköpostin ja netin avulla pystyy järkevän budjetin rajoissa paikallistamaan aineistoa ja saa yhteyden keräilijöihin. Mutta Internet on vain työkalu, työ sinun on itse tehtävä. Voi hyvin sanoa, että aineiston keräämiseen menee yli 80 prosenttia koko projektiin kuluvasta ajasta.

Sitäpaitsi Londen ja projektiryhmä ovat jälleen kerran saaneet kokea vanhan totuuden pitävän yhä kutinsa: Henkilökohtainen kontakti on ollut ratkaiseva.

– Tällaisessa työssä ei ole oikoteitä. Kun lähetät sähköpostia tai soitat johonkin museoon, olet silti tuntematon henkilö, ja ihmisellä, jonka kanssa asioit, on useimmiten valmiiksi skeptinen asenne. Vasta tavatessamme kyseisen ihmisen henkilökohtaisesti meidän innostuksemme tuntuu tarttuvan. Innoikkaimmat avustajamme ovat olleet juuri niitä, jotka aluksi ovat vaikuttaneet täysin innottomilta. Useimmiten syynä on ollut valtava stressi. On vain saatava jalka oven väliin.

Siivittäjänä muukin kuin raha

Lopuksi, mikä innostaa pyörittämään näin valtavaa projektia? Onko tiedossa suuria summia?

– Toki toivomme, että valmis projekti tuottaisi jonkin asteisen ekonomisen palkkion. Toivottavasti palkkio olisi ainakin sen suuruinen, että projektiryhmä saisi sijoittamansa omat rahansa takaisin.

Mutta todellinen innoittaja on toive pystyä näyttämään maailmalle suomalainen kulttuuriaarteisto, joka on katoamassa.

– Jokainen juliste on taiteilijan tulkinta tietystä suomalaisesta paikasta. Meidän on muistettava, että jokainen juliste on saanut alkunsa siitä, että taiteilija on pohtinut pitkään aihetta, paikan ainutlaatuisia myyntiargumentteja, sen vahvuuksia ja heikkouksia. Intohimoa tuskin voi ilmaista sen konkreettisemmin, Londen analysoi.

Hän toivoo, että juuri kirjasta hehkuva intohimo aihetta kohtaan pidentäisi teoksen elinkaarta myyvänä kirjana.

– Nykyään kirjoja julkaistaan uskomattomaan tahtiin. Kuka tahansa voi nähdä tämän innostuksen varjopuolen kirja-alennusmyyntien viimeisinä päivinä. Esillä on paljon kirjoja, joista kukaan ei enää ole kiinnostunut. Toisaalta on klassikkoja, joissa on jotain erikoislaatuista. Tähän kategoriaan myös Come To Finland tulee kuulumaan, Londen sanoo.